Kokemukseni koronasta: Joko tämä on jo ohi?

Kynä, käsi ja lehtiö, sekä himmeänä kuvan päällä näkyvät näppäimet. Teksti #himmennäkorona Kun kaikki kiva on kielletty. Vai onko?

“Kun korona alkoi, tuntui, ettei tämä voi olla totta. Luojan kiitos, sain olla mukana yhdessä teatte­ri­pro­jek­tis­sa loppuun asti. Tietys­ti korona pilasi meidän karon­kan, jota ei koskaan saatu. Kesäksi en viitsi­nyt lähteä mukaan uuteen teatte­ri projek­tiin ja halusin­kin luopua tästä teatte­ri­ryh­mäs­tä. Totta­kai tilanne mieti­tyt­ti, mutta alkuun ei osannut pelätä asiaa tai liiaksi miettiä. Lähinnä vain eli toivos­sa.”

Onko oma elämä muuttu­nut koronan myötä?
Kysymys, joka tulee vastaan missä milloin­kin. Jos multa kysytään – niin kuin kysytään­kin – niin ei ja kyllä.

Miksi ei? No, näin pitkä­ai­kais­työt­tö­mä­nä oon tottu­nut olemaan kotona ja itsek­seen.

Mutta myös kyllä. Harras­tuk­set ovat loppu­neet tai olen joutu­nut keksi­mään uusia juttuja tilalle. Myös vapaa­eh­tois­työt väheni ja festa­rit oli heti ensim­mäi­se­nä poissa. Se pisti todella syvälle sisim­pään. Onneksi sain vielä harras­taa lähelle loppu­vuot­ta vesijuok­sua uimahal­lis­sa, mutta sekin lähti melko nopeaa omasta arjesta pois.

Mikä uutena asiana sitten on tullut, on maskien käyttö ja myös korona­tes­tit, sekä toden teolla mietti­mi­nen turva­vä­leis­tä ja ekstra­mää­rä käside­siä ja käsien pesua.

En tosiaan koe, että elämäni tai mielen­ter­veys olisi muuttu­nut paljoa­kaan suuntaan tai toiseen. Mutta olen huoman­nut kuinka tärkeäk­si ystävät ja kaverit ovat tulleet.
Olen ollut yksinäi­nen aika ajoin – enemmän ja vähem­män nuoruu­des­ta lähtien. Joten sekään ei ole muuttu­nut suuntaan tai toiseen, toki koros­tu­nut, kun on huoman­nut, että ihmis­ten näkemi­nen on hanka­lam­paa.

Loppua kohden olen ollut vihai­nen tälle koronal­le, petty­nyt ihmisiin ja ikävöi­nyt tärkei­tä asioita, kuten vesijuok­sua uimahal­lis­sa, teatte­ria lavalla/katsomossa, vapaa­eh­tois­töi­tä, festa­rei­ta ja ihmisiä.

Kaipaan normaa­lia elämää ilman koronaa ja pohdin, voiko sitä enää tulla­kaan takai­sin?

Mikä on ollut positii­vis­ta?
Oma ajatus on, että se, kuinka on pitänyt ottaa toisia huomioon, on yksi positii­vi­sis­ta ja tärkeis­tä jutuis­ta. Huumori on autta­nut myös todella pitkäl­le. Ja viestit­te­ly ihmis­ten kanssa. Olen ollut iloinen, että olen saanut tehdä vähäi­siä työmää­riä, vaikka se on ollut todella vaikeaa. Myös vessa­pa­pe­rit riittä­vät, mikään ei lopu.

Vaikka aika ajoin on ollut epätoi­voi­nen olo, niin jostain syystä oma asenne on ollut se, että kyllä me tämä voite­taan YHDESSÄ.
Pinkku

Seuraa Pinkun ja muiden Digi-Ink ‑toimin­taan osallis­tu­nei­den nuorten #himmen­nä­ko­ro­na ‑strea­mia yhdis­tyk­sen twitch-kanavas­sa (https://twitch.tv/orangecassette). Stream­päi­vät 12.5. / 20.5. / 27.5. / 3.6. klo 17.00–19.00