Kokemukseni koronasta: Mitä tapahtuu minulle, kun kaikki keikat on peruttu!

Ihmisiä tietokoneen äärellä, päällä näppäimistön heijastuma ja teksti #himmennäkorona Kun kaikki kiva on kielletty. Vai onko?

Oli vuoden 2020 maalis­kuu kun kaikki tapah­tui ja olin ollut viimei­sel­lä keikal­la Kerubis­sa. Tarkoi­tus oli lähteä Helsin­kiin katso­maan seuraa­vaa keikkaa, mutta kaikki perut­tiin siltä kuulta ja kukaan ei tiennyt mihin tämä virus pystyy.
Olin ssinä vaihees­sa nuori­so­vers­taal­la tekemäs­sä työhar­joit­te­lua, kun virus tuli kaikkien elämään ja pilasi kaiken. Onneksi minulla oli jonkin­lai­nen suunni­tel­ma jatkos­ta koska halusin jatkaa koulua vielä.

Ai mitäkö ajatte­lin? No sitä ajatte­lin ensim­mäi­sek­si, että ei se tule miten­kään vaikut­ta­maan minun elämää­ni. Olin käynyt helmi­kuus­sa vielä katso­mas­sa paria bändiä ja maalis­kuus­sa olin lähdös­sä Helsin­kiin katso­maan minulle rakasta bändiä, joka teki kaikken­sa, että keikka voitai­siin vetää vaikka vajaal­la tuvalla.
Torstai-iltana oli vielä, että keikka tehdään, mutta kun olin matkal­la kohti Helsin­kiä linja-autossa tuli tieto, että keikkaa on peruttu.

Olin vähän aikaa siinä bussis­sa, että “noh voi hitto, mitäs nyt?”

Menin sitten kuiten­kin Helsin­kiin ja kävin viettä­mäs­sä siellä yön ja tulin takai­sin.

Korona vaikut­ti minuun elämään niin, että en pysty­nyt näkemään kaverei­ta, jotka asuvat eri puolil­la Suomea, eivätkä voi matkus­taa. Ja en pääse myöskää keikoil­le  – Se oli minulle kaikkein kovin isku. Mutta kävin parilla keikal­la korona-aikana silloin kun ei ollut vielä sitä maski­pak­koa.
Kaipaa bändejä ja niitä hassuja asioita mitä keikka­mat­koil­la tapah­tui ja niitä noloja hetkiä. Nämä ovat niitä mistä on pitänyt luopua ja se on ollut minulle tosi raskas paikka, että on pitänyt luopua keikois­ta. Se on ollut isoin asia ja totta kai sitten kaikki matkus­te­lu, kun et ole voinut lähteä minne­kään lämpi­mään isosis­kon kanssa. 

Kaikki on muuttu­nut: et pysty tosiaan matkus­ta­maan, et käymään keikoil­la, et näkemään kaverei­ta, joiden kanssa olet ennen viettä­nyt paljon aikaan keikoil­la. 

Ai mitä positii­vis­ta viime vuodes­ta? No ehkä se, että aloitin viime vuoden touko­kuus­sa koulun ja olen nyt tekemäs­sä harras­tuk­ses­ta ammat­tia eli minusta pitäisi tulla valoku­vaa­ja. Se on ehkä se positii­vi­nen asia. 

Olenko tehnyt uusia asioita? Noh varmaan se, että teen siis myös muulla vapaa ajalla tiktok ‑videoi­ta. Siellä tapah­tu­nut sellai­nen juttu, että tuossa alkuvuo­des­ta helmi­kuus­sa sain 1 000 seuraa­jaa ja se oli itkujen hetki, että “huh”.
Olen tehnyt videoi­ta melkein kolme vuotta kohta ja sieltä on sitten kehit­ty­nyt sellai­nen toinen perhe. Olen saanut sieltä tosi paljon uusia kaverei­ta eripuo­lel­ta maail­maa. Niistä on tullut minulle kuin toinen perhe. Meillä on serveri Discor­dis­sä ja siellä me jutel­laan englan­nin kielel­lä.

On ollut hauskaa heidän kanssaan. Sitä ei voi kyllä kieltää.

Mitä mietin tulevai­suu­des­ta, no ehkä sitä, että tämä korona tilanne menisi siihen tilan­tee­seen, että päästäi­siin keikoil­le, matkus­te­le­maan ja tietys­ti näkemään niitä kaverei­ta, joita ei ole nähnyt vuoteen. Toivon sitä, että pääsi­sin lähte­mään Lontoo­seen tapaa­maan yhtä kaveria.

Seuraa Ninan ja muiden Digi-Ink ‑toimin­taan osallis­tu­nei­den nuorten #himmen­nä­ko­ro­na ‑strea­mia yhdis­tyk­sen twitch-kanavas­sa (https://twitch.tv/orangecassette). Seuraa­va stream torstai­na 3.6. klo 17.00–19.00. Taltioin­nit katsot­ta­vis­sa myös jälki­kä­teen Twitc­his­sä.