Tiimiharjoittelija-blogi, Riikka Heimonen (viikko 40)

Heissan!


Mua pyydet­tiin kirjot­ta­maan blogi­teks­ti, kun oon harjot­te­lus­sa täällä Music Against Drugsil­la. Mietin, pohdis­ke­lin, tuskas­te­lin ja seila­sin useam­pien vaihtoeh­to­jen välillä etsien sitä oikeaa, josta ihmiset haluai­si­vat kuulla ja jaksai­si­vat lukea. Tulin siihen loppu­tu­lok­seen, etten keskity varsi­nai­ses­ti mihin­kään tiettyyn aihee­seen vaan kerron asiois­ta fiilis­poh­jal­ta. Näin alkuun voisin kertoa hieman itses­tä­ni. Olen asunut jyväs­ky­läs­sä koko ikäni, haavee­na olisi muuttaa aikanaan toiseen kaupun­kiin. Rakas­tan musiik­kia, hyvää ruokaa, leffo­jen katse­lua, kirjoit­ta­mis­ta ja ruoan­lait­toa. Vapaa-ajalla vietän aikaa lähinnä avopuo­li­so­ni kanssa kotona hengail­len ja ruokaa tehden. Myös muuta­mien ystävien kanssa tulee nähtyä, tosin aika harvoin kun meillä jokai­sel­la on omat juttun­sa ja muita­kin lähei­siä ihmisiä ympäril­lä.
Harjot­te­lu­ni on suurin­piir­tein puoli­vä­lis­sä, kovaa vauhtia saapu­mas­sa pääte­pis­tee­seen. Kysymys kuuluu­kin,  mitä olen ehtinyt tekemään tähän mennes­sä? Julis­te­suun­nit­te­lua ja kuvien etsimis­tä sekä muokkaa­mis­ta, portfo­lion luomis­ta digitaa­li­sel­le alustal­le, esitteen suunnit­te­lua ja muuta mukavaa. Näyttö­suun­ni­tel­ma pitäisi myös saada aluil­leen ja lähete­tyk­si tämän viikon aikana, hyvä kun kerkiää edes hengäh­tä­mään..

Herät­tyä­ni olen istah­ta­nut sohval­le, surffail­lut eri kanavien välillä ja pääty­nyt aina samaan — Maikka­ri. Ajankoh­tai­sis­ta asiois­ta keskus­te­le­mi­nen ei tosin suju minulta heti aamutui­maan, mutta on muiden jorinoi­ta kiva katsel­la. Kiinni­tän ajoit­tain erityis­tä huomio­ta säätie­do­tuk­seen, järkyt­tä­vän kylmää vaikka mennään vasta lokakuus­sa. Kylmät, pakka­sen­täy­tei­set yöt ja yhtä kirpsak­koi­na jatku­vat päivät taita­vat olla ainakin mun sieto­ky­vyl­le hitusen liikaa. Pidän kyllä talves­ta, mutta nautin enemmän syksyn säästä. Kerros­pu­keu­tu­mi­nen, muhkei­den ja lämpöi­sien huivien käyttä­mi­nen, villa­suk­kien esiin ottami­nen kesän riennoil­ta ja muiden syksyi­sien taminei­den esiin­ot­to tuo jolla­kin tapaa todella kotoi­san fiilik­sen. Ulos mennes­sä ei voi tehdä muuta kuin ihailla kauniin väristä ruskaa, varsin­kin isoissa ja rehevis­sä puissa se näyttää super­hy­väl­tä!

Päätin jo elokuus­sa että pyöräi­len niin kauan, kun naama ja tiet jääty­vät. Asiaan tulee tätä menoa suhteel­li­sen nopea muutos, rupean jälleen käyttä­mään Jyväs­ky­län Liiken­teen tarjoa­mia bussi­pal­ve­lui­ta — jippii! Ottaen huomioon opiske­li­ja­bud­je­tin ja omassa kodissa asumi­sen, tekee hieman tiukkaa elämi­sen suhteen. Olisi­han se toki ihan kivaa saada edes yksi lämmin ruoka päiväs­sä, leipää ja hedel­mää aamuin illoin. Välillä täytyy tehdä niitä huono­ja­kin päätök­siä hyvien lisäksi, pieniä päivit­täi­siä ratkai­su­ja.

Kannat­taa miettiä kaksi kertaa, missä vaihees­sa muuttaa omilleen ja haluaa ottaa kaikki asiat hoidet­ta­vak­seen. Se on kaikkea muuta kuin mieluis­ta touhua.. Tuottaa tuskaa, hikeä, verta ja kyyne­lei­tä. Ainais­ta vääntöä tukien ja paperi­asioi­den kanssa, rahan­käy­tön hallin­taa, kodin­hoi­toa ja ennen­kaik­kea ruoan­lait­toa. Jos jotain positii­vi­sia puolia pitäisi sanoa omilleen muutos­ta niin ehdot­to­mas­ti tietyn­lai­nen vapaus, oma rauha ja vapaat kädet sisus­ta­mi­sen suhteen. Kyllä saa sisus­tusad­dik­toi­tu­neen, nuoren aikui­sen hellät ja toime­li­aat kädet tekemis­tä. Kärsii­hän toki siinä­kin vaihees­sa lompak­ko mutta väliä­kös tuolla, pikku­jut­tu! On sitä tullut elettyä pidem­män­kin aikaa kaura­puu­rol­la ja muuta­mil­la leivän­kan­ni­koil­la, ei tuota vaikeuk­sia. Valmis­tu­mis­ta ja työelä­mään pääsyä odotel­les­sa, eiköhän se aurinko paista tiheim­pään­kin risuka­saan! Haluan­kin toivot­taa kaikil­le kirpsak­kaa lokakuun jatkoa, tsemp­piä opintoihin/töihin ja ylipää­tään elämään. Ehkä näkyil­lään taas, kuka tietää.

-Riikka