Tiimileiri Riihossa

Ihmisiä grillikodassa toppatakit päällä ja pipo päässä. Hymyileviä kasvoja.

Muutama viikko kevään tiimi­jak­son alkami­sen jälkeen oli Ink-tiimin aika lähteä leirei­le­mään. Pääsim­me viettä­mään aikaa yhdessä keski­vii­kos­ta perjan­tai­hin kestä­neen leirin aikana Riihon Majata­los­sa Keuruul­la. Leiri­päi­vät menivät hujauk­ses­sa ja onnekas onkin se tiimi­läi­nen, jonka korvis­sa ei leirin jälkeen soinut Rati riti ralla tai Suvivir­si.

Leiri oli ihana irtiot­to arjesta, vaikka ei leiril­le laiskot­te­le­maan lähdet­ty! Riihon Majata­lon idylli­nen ympäris­tö auttoi virit­ty­mään heti rentou­tu­neem­paan mielen­ti­laan, jossa arjen murheet unohtui­vat. Herkul­li­nen kotiruo­ka oli pöydäs­sä kellon­lyö­mäl­lä ja ajatuk­sia harhaut­ti lähinnä keittiös­tä leijai­le­va uunituo­reen pullan tuoksu. Täällä oli lupa keskit­tyä täysil­lä tiimi­työ­hön ja tutus­tu­mi­seen.

Tiimi­val­men­ta­jien johdol­la pääsim­me mietti­mään arvojam­me ja unelmiam­me luovan työn avulla. Unelma­kart­to­ja askar­rel­les­sa ajatuk­set pääsi­vät harhai­le­maan jopa niihin ujompiin unelmiin, joita ei välttä­mät­tä edes uskalla itselle myöntää. Itse näenkin tiimi­har­joit­te­lu­jak­son nimeno­maan hetkenä pysäh­tyä ja miettiä, mihin suuntaan haluaa seuraa­vak­si omaa elämään­sä viedä. Eli siis täydel­li­nen hetki unelmoi­da vähän isommin­kin.

Toki myös me tiimi­läi­set pääsim­me estra­dil­le. Tulopäi­vä­nä ohjaus- ja tapah­tu­ma­tii­mi polkai­si homman käyntiin aistio­lym­pia­lai­sil­la, joissa mitte­löi­tiin muun muassa ryhmien hajuais­tin ja tuntoais­tin tarkkuu­des­ta. Myös yksit­täi­set tiimi­läi­set pääsi­vät vetämään omia ohjaus­tuo­kioi­taan ja leiri huipen­tui viimei­se­nä aamuna pelitii­min ohjaa­maan rooli­pe­li­ses­sioon. Iltai­sin oli vapaata ohjel­maa ja porukka pääsi rentou­tu­maan esimer­kik­si lauta­pe­lien ja sauno­mi­sen merkeis­sä.

Parasta leiril­lä olikin nähdä uusia puolia tiimi­ka­ve­reis­ta. Yksi oli onnis­tu­nees­ti piilo­tel­lut pianon­soit­to­tai­to­jaan ja jakoi onneksi osaamis­taan myös muille. Leirin lopuksi asian­omai­nen­kin oli palau­tel­lut mieleen lapsuu­teen unohdet­tu­ja soitto­tai­to­ja. Toinen tiimi­läi­nen taas näytti taito­jaan rooli­pe­lin ohjaa­ja­na keksien lennos­ta mahta­via juonen­kään­tei­tä pelaa­jien pään menoksi. Oli ihan huippua, että vain muuta­man päivän aikana pääsi kokemaan näin monia uusia asioita ja jopa oppimaan uusia taitoja. 

Paljon jäi jakamat­ta, mutta jääköön ne muistot elämään leiri­läis­ten muisti­so­pu­koi­hin (ja Whatsapp-keskus­te­lui­hin). 

Nadia Niemi­nen

Kirjoit­ta­ja on kevääl­lä valmis­tu­va terveys­tie­tei­den maiste­ri ja terveys­tie­don opetta­ja, joka odottaa innolla työsken­te­lyä nuorten parissa.